About

Tom Lönnqvist is a Helsinki based artist working with sound, space and performance. He has a masters degree in sound and has been part of several acclaimed dance and performance art pieces. Tom’s artistic work include working with body, modular synthesis, video, installation, painting, drums and ambisonic field-recordings.

Tom Lönnqvist is represented internationally by Cliff Catalyst / Pia Krämer. His compositional sound work is released by Frankfurt based electronic music label Mille Plateaux.

For contact and bookings: https://www.cliff-catalyst.com/tom-lnnqvist

Tom Lönnqvist on Helsingissä asuva ääni, tila ja performanssi taiteilija. Hänellä on maisterin tutkinto äänestä, ja hän on ollut osana huomiota saaneissa tanssi ja näyttämötaide teoksissa. Tom työskentelee taiteellisesti m.m. kehon, modulaari synteesin, videon, installaation, maalauksen, rumpujen ja ambisonic kenttä-äänityksien parissa.

Tom Lönnqvist on edustettu kansainvälisesti Cliff Catalyst/ Pia Krämerin toimesta. Hänen äänityö sävellyksensä julkaisee Frankfurtissa toimiva elektronisen musiikin yhtiö Mille Plateaux.

Konstnären Tom Lönnqvist bor i Helsingfors och jobbar med ljud, utrymme och performance. Han har en magister examen i ljud och har varit del av flera uppmärksammade dans och scenkonst verk. Tom arbetar konstnärligt med bl.a kropp, modular syntes, video, installation, målning, trummor och ambisonic fältinspelningar.

Tom Lönnqvist representeras internationellt av Cliff Catalyst/ Pia Krämer. Hans ljud tonsättningar ges ut av Frankfurt baserade elektroniska musik bolaget Mille Plateaux.

“Tom Lönnqvists ljuddesign är viktig för den speciella loja och samtidigt krypande stämningen. Man kan föreställa sig en skorpion fäkta med sin stjärt och insekter dunsa mot fotogenlampans glaskupa.”

HBL, Isabella Rothberg 5.4.2024 (Review, Cowboy Försvunnen)

“A record under hypnosis for a journey into the night of nights. To be listened to very loudly with headphones…you will be amazed!”

Inactuelles, musiques singulières 10.5.2023 (Review, Dionys, ENTER) (France)

“Tom Lönnqvist, who is also a composer in the field of contemporary art, creates a formulated feeling from a few elements. Ambient with the source of life in the center, with the anti-attitude in the following rhythm. This sometimes seems alien, but never leaves us alone.”

ARTNOIR 18.1.2022 (Review, Michael Bohli, ARIA) (Switzerland)

“Skeletons of rhythmic drive hypnotically frame music/ non-music proposals, rigorous and attractive in their own way”

SENTAREASCOLTARE 14.12.2021 (Review, Alessandro Pogliani, ARIA) (ARIA release date 14.1.2022) (Italy)

“So: is such non-dynamic music still music at all? The answer to this question is secondary. What is certain, however, is that thanks to its reduced bulkiness, Aria can ironically be consumed very well as a side soundtrack, although listening carefully doesn’t hurt at all”

GROOVE-Magazine 23.1.22 (Essential album’s of January selection, Review, Kristoffer Cornils, ARIA) (Germany)

Recommended for those who love the music of Gas, Mika Vainio, Alva Noto, Oval.

Europa e culture elettronica 28.4.2022 (Review, Fabio Leggere, ARIA) (Italy)

“The Finnish musician (intended for those who hang out in this type of music now as a sound video artist struggling with the most varied installations) offers a product that a) to fans of the drones genre, dark ambient and minimal abstract rhythmic offers infinite ideas on micro-variations and pass between the various sections of the pieces”

BLOW UP Magazine 2/2022 (Review, Girolamo Dal Maso, Review, ARIA) (Italy)

“Beautiful refined frescoes, vibrant with interior light”

Inactuelles, musiques singulières 17.2.2022 (Review, Dionys, ARIA) (France)

“Tom Lönnqvist’s second album returns with the ultimate simplicity. Contemporary art ideas presented with a non-musical creative concept”

Weibo 31.1.22 (25 new electronic music songs worth listening to in 2022, Review, Duckman, ARIA) (China)

“There is a common landscape pattern in his work, a search for lines that occupy space, be they colors, images or sounds.”

Revista Marvin 23.1.22 (Review, ARIA) (Mexico)

“NOIR is an album of linear contrast, a concentrate of porous material and volatile molecules, conveying a feeling of lost balance in the partitioned space of our dreams. Bewitching.”

Silence and sound 13.6.2021 (Review, Roland Torres, NOIR) (France)

“Sometimes the black vanishes, the music turns into dust, magnetic tears cut by the relentless beating. Look no further for melody, it’s a molecular dance: “Aena” emerges from the most abstract glitch, and “Aun” which follows it differs from it by a garment of synthesizers which sound like hazy organs. This is one of the great moments of this radical record. Tim Hecker who would take the time!”

Inactuelles, musiques singulières 7.6.2021 (Review, NOIR) (France)

“For Noir (following 2019’s Häviävän Pieni Osa), an album composed during Kaamos, the Finnish polar night, the musician used a self-built modular system to paint austere minimal ambient drones, vertically sectioned through subtraction interventions capable of creating, through empty pneumatic tension, slow hypnotic and deeply physical rhythms.”

SENTAREASCOLTARE 25.5.2021 (Review, Alessandro Pogliani, NOIR) (Italy)

“Richly textured, Tom Lönnqvist’s latest is a great record to play while one contemplates the night.”

Musique machine 9.9.2021 (Review, Paul Casey, NOIR) (United Kingdom)

”…esitys onnistuu ravistamaan ajatukset liikkeelle.

A Prologue ei pyri miellyttämään katsojaa – päinvastoin. Sen estetiikka on paljasta, rosoista, eikä jämähdä pintakuohuun, vaan rohkenee sukeltamaan tuntemattomaan.”

Keskisuomalainen 1.10.2022 (Review, Maija-Liisa Westman, A Prologue)

“En föreställnings livslängd är kort, men i bästa fall tränger den under huden och förändrar oss som människor.”

HBL 22.01.23 (Article, Tove Djupsjöbacka, Dalen. På Jorden)

“Det är lätt att bläddra förbi allvarliga artiklar om klimatet, men sitter du på en föreställning måste du verkligen stanna upp, tänka och känna. Klockriketeatern bjuder på en helhetsupplevelse som lindar in fakta i toner och ljus, med smaker och dofter som en extra prick över i:et.”

HBL 22.09.22 (Review, Tove Djupsjöbacka, Dalen. På Jorden)

“Tät känsla av dystopi och ångest”

HBL 16.11.2020 (Review, Otto Ekman, Magnum)

“Ihminen ei enää pysty erottamaan ulkopuolelta syötettyjen ja omien sisäisten halujen eroja. Turhaan Magnumissa ei toistukaan kehotus: ”Come out to show them”. Näyttäminen ja esiintyminen on sisäänrakennettu ihmisiin, poispääsystä ei ole tietoa. Mutta sen lohduttomuuden – tai jopa lohduttomuuden kauneuden – tunnustaminen on silti tärkeää.”

HS 15.11.2020 (Review, Maria Säkö, Magnum)

“– tässä on aikaamme syväluotaavaa, vakavia asioita kaihtamatonta näyttämötaidetta, josta kuitenkin puuttuu täysin tendenssimäinen teesimäisyys.”

HS 27.02.2020 (Review, Maria Säkö, A Prologue)

“Teoksen ääni- ja valosuunnittelu toimivat sattumanvaraisuutta sekä ulkopuolisen voiman tai vaikutteen paikalla oloa esiintuovina elementteinä. Erityisesti äänisuunnittelu on kerrassaan upea minimalistisuudessaan ja hienovireisyydessään. Se luo kontekstia, rakentaa avaruudellista paikkaa ei-missään, jossa kaikki mahdollisesti tapahtuu. Sattumanvaraiset sähköiset sirinät siellä täällä muodostavat selkeälinjaisen äänellisen dramaturgian. Mikrofonin ääntä säröttämällä luotu puheen särö tuntuu muodostavan keskeisen sanoman koko teokselle. Se, mitä sanotaan voi kadota, muuttua, rikkoutua palasiksi milloin vain. Sanoilla voi hahmotella, ei koskaan luoda todellisuutta.”

Liikekieli 04.03.2020 (Review, Kati Raatikainen, A Prologue)

“Ljuddesignen med dess skogsljud känns levande och immersiv”

HBL 12.12.2019 (Review, Otto Ekman, Inter-floral Mint Box)

“Esityksen kuluessa esiintyjät liikkuvat erilaisten esineiden – mm. pitkä keltainen muovikaistale, lasiputkia, köysi, katosta riippuva jonkinlaisista lasisuppiloista tai pikareista tehty köynnös – kanssa saaden aikaan monenlaisia ihmiskehon ja ei-ihmis kehon koosteita. Ne pysyvät hiljaisina tai tuottavat äänisykähdyksiä, kahinoita, paukahduksia ja kolahduksia.”

TS 28.11.2019 (Review, Kaisa Kurikka, Z.O.E.)

”Jenni-Elina von Baghin Posthuman days vaatii katsojalta herpaantumatonta huomiota. – – Esitys heiluttelee ja huljuttelee katsojan oletuksia ja toiveita kaikilla materiaaleillaan: puhutulla kielellä, valolla, äänellä.”

HS 20.10.2018 (Review, Maria Säkö, Posthuman days)

” Tilaa on käytetty ketterästi, sommitelma vaikuttaa ensin spontaanilta ja huolettomalta, kunnes yksityiskohtia katsoo tarkemmin ja huomaa niiden olevan harkittuja. Siimat on solmittu betoniblokkien ympärille huolella ja yksi siimoista johtaa gallerian ikkunanrakoon. Vinyylilevyistä yhteen kurottu nuotio on sijoitettu juuri lattian vaalean läiskän kohdalle. Valo saa seitinohuet siimat kiiltelemään.”

MUU kirjoittaa 1.11.2018 (Review, Liisa Hilasvuori, Policy Incertitude)

____________________________________________________________________________________________